Naamio: 5 tapaa, joilla alkuperäinen on paras (ja 5 miksi jatko-osa ei ollut)

Naamio on komediaklassikko, josta monet muistavat Jim Carreyn. Tästä vuoden 1994 neo-noir-supersankarikomediaelokuvasta tuli kulttiklassikko ja se oli perustuu löyhästi sarjakuvasarjaan. Elokuva oli kriittinen ja kaupallinen menestys, joka vahvisti Carreystä näkyvänä näyttelijänä.

Jotkut eivät ehkä tiedä, että elokuvalla on erillinen jatko-osa, joka debytoi vuonna 2005. Naamion poika ei menestynyt edeltäjäänsä verrattuna. Siinä oli isot kengät täytettävänä, mikä valitettavasti ei toiminut monella tapaa. Alkuperäinen Jim Carreyn versio hallitsee edelleen, eikä ole yllätys, että se oli ehdolla useille palkinnoille verrattuna huonoja arvosteluja saaneeseen jatko-osaan.

10 MASK: "Nice Guy" pelastaa päivän

Carreyn hahmo Stanley Ipkiss teki alkuperäisestä elokuvasta niin hauskaa katsottavaa ja herätti yleisön tahtoa. Stanley ei välttämättä ole siisti jätkä ja on vain muuten huomaamaton pankkipalvelija. Hänellä ei ole todellista auktoriteettia tai läsnäoloa muiden joukossa. Hän ei edes pääse kuuluisaan Coco Bongo -klubiin.

Tästä huolimatta Staley on hyvä kaveri; Mukava kaveri, joka kunnioittaa muita, erityisesti naisia, ja yrittää aina tehdä oikein. Vaikka Naamio olisi hallussaan, hän aiheuttaa tuhoa, mutta päivän päätteeksi tajuaa, että naamion voimia ei ole tarkoitettu kenellekään. Stanley jopa yrittää pelastaa päivän ilman The Maskin apua!

9 MASKIN POIKA: The Writing Fall Flat

Monet katsojat tunsivat sen Naamion poika kirjoitusosastolta puuttui. Jatko-osa kertoo kamppailevasta animaattorista (Tim), joka saa Naamion haltuunsa ja pitää hauskaa. Eräänä iltana, joka vietti hauskaa vaimonsa kanssa, hän luo tahattomasti lapsen, joka on perinyt Naamion voimat. Samaan aikaan Loki (Alan Cumming) etsii ottamaan takaisin omansa.

Se näyttää mielenkiintoiselta tarinalta, mutta se ei onnistunut näytöllä. Kriitikot jopa katsoivat, että jatko-osa ei sujunut sujuvasti vuoropuhelun suhteen, eikä siinä ollut todellista charmia. Itse asiassa monet olivat kävelemässä ulos teatterista, koska se oli tylsää.

8 MASK: Jim Carrey erottui

Naamio tuli yksi Jim Carreyn määrittelevistä teoksista näytöllä 90-luvulla. Carrey pysyi edelleen uskollisena komedialle ja omituiselle persoonalleen, mutta se toimi uskomattoman hyvin Stanleyn ja Naamion esittämisen kanssa. Carrey soitti Stanleyn ujoon ja nörttiiseen käytökseen komedialla.

Maski on suppea, rohkea ja sarjakuvamaisen outo, mutta hyvällä tavalla. Se sopi Carreylle täydellisesti, sillä hänet tunnetaan ylellisyydestään fyysisen näyttelemisen suhteen. Carrey herätti lopulta hahmon henkiin tavalla, joka oli vakuuttava ja hauska.

7 MASKIN POIKA: Naamio näyttää omituiselta

Mitä tulee siihen, miten The Mask on kuvattu vaihtoehtoisena persoonana, jatko-osa ei toiminut yhtä hyvin. On selvää, että The Maskin ei ole tarkoitus näyttää 100% ihmiseltä tai realistiselta. Carrey-versiossa on oksentamisenvihreä iho ja valtavat pullistuneet hampaat, plus kuuluisa "takku"leuka. Jollain tapaa siinä oli silti realistinen elementti, koska se piti kiinni normaaleista kasvonpiirteistä.

Jatko-osa ei tehnyt niin paljon ja sai hahmon näyttämään liian kikkailta. Tässä versiossa oli nukkemaiset muovioranssit hiukset, pitkänomainen leuka ja kirkkaan punaiset huulet. Totta puhuen, hän näytti enemmänkin toimintahahmolta, joka herätettiin henkiin Joulupukki 2.

6 MASK: Erikoistehosteet herättivät elokuvan henkiin

Naamio kriitikot kiittivät suuresti sen uskomattomasta erikoistehosteiden käytöstä. Fanit muistavat, kuinka elokuva pystyi herättämään juonen sarjakuvallisen puolen realistiseen ympäristöön. Se tehtiin sujuvalla tavalla, eikä se tuntunut liioitellulta pisteeseen, jossa se oli temppu.

Se oli täydellinen esitys siitä, miltä sarjakuvatyyppinen hahmo näyttäisi ja käyttäytyisi, jos se tuodaan todelliseen maailmaan. Elokuvan erikoistehosteet olivat niin korkeammat, että se oli ehdolla Parhaat visuaaliset tehosteet Oscar-gaalassa, kun se sai ensi-iltansa 90-luvulla.

5 SON OF THE MASK: Ylimääräisiä visuaalisia tehosteita

Tarkasteltaessa monien kriitikkojen arvioita jatko-osasta, monilla oli yksi sanottavaa. He kaikki tunsivat sen Naamion poika ei tehnyt hyvää työtä visuaalisten tehosteiden osastolla. Roger Ebert, Chicago Sun-Timesin kriitikko, sanoi tuolloin, "Meillä on periaatteessa lupa elokuvantekijöille tehdä mitä tahansa erikoistehosteilla, kun taas juoni, kuten Wile E. Kojootti, juoksee jatkuvasti seinään."

Ebert ei ollut ainoa, joka tunsi näin. Monet kritisoivat elokuvaa visuaalisten tehosteiden liiallisesta käytöstä siinä määrin, että se menetti viehätyksensä sarjakuvapohjaisena elokuvana. Jotkut yleisöt jopa arvostelivat animaatiota "rumaksi" ja "liian animoiduksi".

4 MASK: Naamion voima on kaoottisempaa

Alkuperäisen naamio verrattuna jatko-osaan ovat täysin erilaisia ​​hahmoja. Tämä liittyy enemmän sen voimiin ja siihen, miten ne esitettiin näytöllä.

Carrey-versiossa yleisö tietää, että Naamiolla on valtava voima, joka on tavallaan hieman pahempaa. Hän kostaa Ipkissin puolesta ja lähtee autokaupan työntekijöiden perään. Mutta mikä teki The Maskista hektisen, oli se, että Ipkiss ei muista, mitä hän teknisesti teki. Maski on oma identiteettinsä, joka herättää henkiin anteeksiantamattomamman version Stanleysta Naamion poika versio on vain hieman hyperaktiivisempi Tim, mutta jolla on vihreä kasvot.

3 Naamion poika: Komedia osui tiiliseinään

Toinen näkökohta, jota fanit rakastivat alkuperäisessä elokuvassa, oli komedia. Mutta jatko-osa epäonnistui, eikä se tarjonnut samaa nauravaa komediaa, jota yleisö halusi. Sillä aikaa Naamion poika oli joitain hetkiä, mutta kaiken kaikkiaan siinä ei ollut sitä komediaa, jonka Carrey pystyi tarjoamaan.

Jotkut kriitikot jopa kutsuivat jatko-elokuvaa "tuskallisen hassuksi". Se oli määritelmä liian kovasti yrittämisestä ja epäonnistumisesta. Hyvin harvat nauroivat Naamiota käyttävässä koirassa, mutta siinä se.

2 MASK: Juoni oli vaarallisempi ja niittaavampi

Huolimatta The Maskin yleisestä hauskasta tarinasta, alkuperäisessä elokuvassa oli toinen tarina, joka teki elokuvasta hauskaa katsoa. Tämä on gangsteritarina suuren konnan kanssa. Elokuvassa on gangsteri nimeltä Dorian (Peter Greene), joka suunnittelee ryöstää Ipkissin pankin.

Hän päätyy näyttelemään isoa pahaa loistavalla tavalla. Hän päätyy haluavansa tappaa Ipkissin, eli The Maskin, koska hän vahingossa tuhosi suunnitelmansa ja tappoi yhden miehistään. Tämä saa aikaan hyvän riidan, kun Dorian saa The Maskin haltuunsa ja hänestä tulee punasilmäinen superversio itsestään. Se loi elokuvan tarvitseman intensiteetin tason.

1 MASKIN POIKA: Loki & Odin eivät lisänneet paljon

Jos oli jotain, jossa yleisö koki jatko-osan onnistuneen hyvin, se oli Alan Cummingin esittäminen Lokin roolissa. Elokuvan lähtökohta on se Loki suututtaa Odinia (Bob Hiskins) The Maskin kadottamisesta, ja hänen on mentävä hakemaan se. Tästä johtuu jatkuva jahtaaminen Lokin, Timin ja vauvan välillä.

Monien mielestä nämä hahmot olivat paperin ohuita ja niillä ei ollut tarpeeksi makua tehdäkseen elokuvasta hyvän katselun. Vaikka Cummings esitti roolin hyvin, se ei tehnyt mitään kokonaistarinalle. Ei ollut houkuttelevia ja houkuttelevia hahmoja, jotka tekisivät elokuvasta katsomisen arvoisen.

Seuraava20 näyttelijää, jotka eivät halunneet suudella näyttelijöitään

Kirjailijasta