5 asiaa, joita Goosebumps tekee paremmin kuin pelkäät pimeää (ja päinvastoin)

Kananlihalla ja Pelkäätkö pimeää ovat tuttuja tv-ohjelmia 90-luvun lapsille. Edellinen perustui R.L. Stinen romaaneihin ja esitettiin neljä kautta, ja jälkimmäisessä oli seitsemän kautta. Ne ovat molemmat osa samaa genreä (kauhuantologia), hieman kornioita ja täysin rakastettuja.

90-luvun nostalgia on aina korkealla ja on aika katsoa näitä kahta sarjaa ja vertailla niitä. Tässä on viisi asiaa Kananlihalla tekee paremmin kuin Pelkäätkö pimeää ja päinvastoin. Kuka haluaa kaivaa esiin joitain vanhoja jaksoja ja katsoa ne uudelleen?

10 Goosebumps: Avaaja

Heti kun joku katsoo jakson Kananlihalla, heidät tuodaan takaisin lapsuuden vanhoihin hyviin aikoihin. He muistavat kaiken 90-luvun, kuten sarjakuvien katsomisen viikonloppuna, roskaruoat, sokeriset murot, pussilliset vaatteet, ja he muistavat myös Kananlihalla.

Vaikka jokainen tämän esityksen fani on nyt vanhempi, on hyvä myöntää, että tämä aloitusjakso on rehellisesti sanottuna hieman pelottava. Toki tiedät, että koirien silmät eivät voi tulla korostuskynän keltaiseksi/vihreäksi sävyksi ilman syytä, eikä G-kirjain vain lennä ympäriinsä. Mutta... se on silti jotenkin kammottavaa.

9 Pelkäätkö pimeää: nuotiopaikka

Sillä aikaa Kananlihalla oli kiinteä avaussarja, Pelkäätkö pimeää oli erityinen, ainutlaatuinen ympäristö. Lapset ovat osa ryhmää nimeltä The Midnight Society ja he istuvat nuotion ympärillä.

Tämä on täydellinen tunnelma kauhuantologiaesitykseen, ja se on ehdottomasti osa sitä, mikä saa lapset niin innokkaaksi virittäytymään. Oli niin hauskaa kokoontua metsään parhaiden ystävien kanssa ja kertoa kauhistuttavia tarinoita. Loppujen lopuksi kuinka moni lapsi nukkuu yöunissa ja yrittää järkyttää toisiaan?

8 Goosebumps: Lähdemateriaali

Tässä ei ole paljon vertailua. Kananlihalla oli paljon parempia tarinoita kuin Pelkäätkö pimeää. Tämä johtuu suositun kirjailijan R.L. Stinen kirjasarjasta, johon esitys perustuu.

Nämä tarinat ovat vakuuttavia, aina huvipuistosta, joka ei ole tavallista One Day at Horrorlandissa, Living Dummy -jaksoihin, joissa esiintyy pelottava Slappy. Lähdemateriaali on niin hyvä, että niitä on jopa kaksi Kananlihalla elokuvia, jotka julkaistiin vuosina 2015 ja 2018.

7 Pelkäätkö pimeää: Se oli pelottavampaa

Se saattaa johtua siitä, että lapset istuvat nuotiolla ja kertovat pelottavia tarinoita, mutta monet ovat luultavasti samaa mieltä siitä, että kun on kyse siitä, kumpi esitys on pelottavampi, Pelkäätkö pimeää lyö Kananlihalla.

Toki ne ovat molemmat korvia ja niissä on enemmän makeutta kuin muissa kauhuantologiasarjoissa, koska ne molemmat oli suunnattu nuorelle yleisölle, mutta niiden tarkoituksena on saada pelkoa nuoriin katsojiin. Monet 90-luvun lapset viettivät paljon aikaa katsomalla Pelkäätkö pimeää ja olla sekaisin samalla tietysti teeskennellen, ettei se ollut iso juttu. Koska lapset jakoivat tarinoita, joista he olivat kuulleet, se antoi esitykselle pelottavan sävyn. Rehellisesti sanottuna tuntui, että näitä asioita olisi voinut tapahtua.

6 Goosebumps: Paluu samoihin pelottavaan tarinaan

Kananlihalla oli monia jaksoja, jotka olivat kaksiosaisia, kuten "The Perfect School" ja "Chillology" (tässä viimeisessä tapauksessa jaksoja oli kolme).

Toki jotkut näistä jaksoista olivat paremmin muotoiltuja kuin toiset, mutta oli siistiä saada joitain pidempiä tarinoita. Kananlihalla palaisi myös samoihin pelottaviin tarinoihin antamalla myöhemmän jakson jatkaa samaa juonen kuin aikaisempi. Tämä on jotain, mikä sarjassa onnistui todella hyvin, ja vaikka jälkimmäinen jakso ei ollutkaan niin hyvä, se oli silti mukava, lohdullinen näky.

5 Pelkäätkö pimeää: Suhteelliset lapset

Siitä asti kun Pelkäätkö pimeää jossa oli nuoria hahmoja, jotka olivat nuotion ääressä jokaisen jakson alussa, nuorten katsojien oli helppo samaistua heihin. He olisivat voineet olla kuka tahansa 90-luvun lapsi, joka vietti aikaa ystäviensä kanssa ja toivoisi voivansa keksiä tähän mennessä kauhistuttavimman tarinan.

Kun lapset ovat ihania päällä Kananlihalla, heihin on vaikea samaistua, koska he käsittelevät tällaisia ​​out-of-tämän maailman tarinalinjoja. Päähenkilöt mukana Pelkäätkö pimeää jakavat tarinoita, eivät näytä niissä.

4 Goosebumps: Erikoistehosteet ja meikki

On järkevää, että jos TV-ohjelmassa on hirviöitä ja muita pelottavia olentoja, erikoistehosteiden ja meikin tulee olla huippuluokkaa. Onneksi asia on näin Kananlihalla, ja rehellisesti sanottuna, kammottavat hahmot ovat täysin uskottavia. Esimerkiksi "One Day at Horrorland" -jakson hirviöitä on niin hienoa katsella.

Vaikka voimme katsoa tätä ohjelmaa aikuisina emmekä räpäytä silmiään, koska emme pidä sitä niin pelottavana, tiedämme, että olimme huolestuneita katsoessamme jokaista jaksoa nuorempana. Tämä johtuu suurelta osin vakuuttavista erikoistehosteista sekä meikistä ja puvuista.

3 Pelkäätkö pimeää: kunkin jakson rakenne

Vaikka rakenne Kananlihalla jaksot ovat melko tavallisia, Pelkäätkö pimeää tekee jotain erilaista.

Päähenkilöt kokoontuvat metsään jaksojen alussa, yksi heistä "lähettää tarinan The Midnight Societylle" ja sitten he kertovat tarinan, josta tulee jakson "liha". Tämä on niin siistiä ja auttaa tätä sarjaa erottumaan muista sen ajanjakson joukosta, mukaan lukien Kananlihalla.

2 Goosebumps: The Endings

Kauhuelokuvaa ei voi pitää hyvin tehtynä, jos loppu on paska... ja jos se on täysin ennustettavissa. Tämän genren parhaat elokuvat luovat hullun juonenkäänteen kolmannessa näytöksessä ja päätyvät jopa jyrkästi tai yllättävään säveleen.

Jokaisen loppu Kananlihalla jakso on paljon parempi kuin Pelkäätkö pimeää. Ne on suunniteltu saamaan katsojat kohottamaan kulmakarvojaan ja joskus kyseenalaistamaan kaiken, mitä he luulivat tietävänsä kerrottavasta tarinasta.

1 Pelkäätkö pimeää: Tulevaisuuden lahjakkuus

Sillä aikaa Kananlihalla oli Ryan Gosling ja Scott Speedman samassa jaksossa ("Say Cheese And Die"), on reilua sanoa, että Pelkäätkö pimeää hänellä oli monia lapsinäyttelijöitä, joista tulisi tulevaisuudessa erittäin kuuluisia.

Nimetäkseni muutamia: Kosto pääosissa Emily Van Camp (seitsemäs kausi), Ryan Gosling elokuvassa "The Tale Of Station 109.3" ja Jay Baruchel joukossa jaksoja. Tämä on jälleen yksi syy palata katsomaan jaksoja, jotka voimme saada käsiimme.

SeuraavaAlkuperäiset: Yksi lainaus jokaiselta hahmolta, joka tiivistää täydellisesti heidän persoonallisuutensa

Kirjailijasta