Joe Kellyn haastattelu: Tapan jättiläisiä

Käsikirjoitus Joe Kelly kirjoitti käsikirjoituksen Tapan jättiläisiä, hänen vuoden 2009 samannimisen graafisen romaaninsa live-action-sovitus. Tarina Tapan jättiläisiä seuraa Barbara Thorsen (Madison Wolfe), nuorekas tyttö, joka etääntyy muista pysyäkseen valppaana tehtävässään suojella pikkukaupunkiaan pahoilta jättiläisiä. Vaikka hänen sisarensa Karen (Imogen Poots) ja koulupsykologi Mrs. Mollé (Zoe Saldana) yritä tavoittaa, se on uusi tyttö Sophia (Sydney Wade), joka lopulta muodostaa yhteyden Barbaraan. Silti koulukiusaaja Taylor (Rory Jackson) ja aina olemassa oleva jättiläisten uhka pakottavat Barbaran kohtaamaan joitain hänen suurimpia pelkojaan.

Kelly ja luoja/taiteilija J.M. Ken Niimura lanseerasivat Tapan jättiläisiä sarjakuvasarjana vuonna 2008 kustantajalta Image Comics. Rajoitettu sarja koottiin graafiseksi romaaniksi ja julkaistiin vuonna 2009. Se on sittemmin ehdolla Eisner-palkinnoksi ja innoittanut omistautuneita faneja, jotka ovat liittyneet Barbaran tarinaan. Nyt, Tapan jättiläisiä saa uuden elämän ohjaajan Anders Walterin live-action-sovituksen saapuessa.

Aiheeseen liittyviä: I Kill Giants -elokuvan traileri

Haastattelussa Screen Rantin kanssa julkaisun edistämiseksi Tapan jättiläisiä, Kelly puhui sekä graafisen romaanin että elokuvan käsikirjoituksen kirjoittamisesta, uskooko fanien pitävän Lue ensin kirja tai katso elokuva ja mihin muihin hänen projekteihinsa hän haluaisi mukautua live-toiminta.

Screen Rant: Ensinnäkin halusin kysyä graafisesta romaanista. Miten keksit idean ja kehitit sitä?

Joe Kelly: Joten ei-pilaava versio tästä vastauksesta on, että olin suhteellisen uusi vanhempi. Minulla oli kaksi pientä lasta, tyttäreni oli tuolloin noin viisi tai kuusi, ja minulla oli suuri elämäntapahtuma, ja se sai minut ajattelemaan kaikenlaisia ​​suuria asioita, joita yksi ajattelee. Ajattelin sitä tavallaan tyttäreni silmien kautta, joka on hyvin äkäinen ja suolainen, ja yritin saada hänet [koko] rakastamaani nörttikulttuuriin, mutta se ei pitänyt kiinni. Hänellä on luja ote viileistä elokuvista, mutta en voinut saada häntä sarjakuviin. Joten Barbaran luonne nousi kuvittelemaan häntä hieman vanhemmaksi, kuin joku, joka vetosi kohti todella älykästä ja nopealla suulla, mutta joka oli suuntautunut D&D: hen ja fantasiapeleihin ja muihin asioihin tuollainen. Ja hän loi tämän maailman minä tapan jättiläisiä, ja hän oli vakuuttunut siitä, että jättiläinen on tulossa ja hänen täytyy tappaa se.

SR: OK, siistiä, ja voitko opastaa minua prosessissa, millaista oli mukauttaa kirja elokuvaan?

JK: Joo, minulla oli onni tavata Ken Niimura, joka on sen luoja ja piirsi kauniin graafisen romaanin. Ajan mittaan ihmiset löysivät sen - muutamia Hollywoodin ihmisiä, jotka ovat elokuvan tuottajia. Olin jo kirjoittanut käsikirjoituksen; Kun kirjoitin graafisen romaanin käsikirjoituksen, rakastin sitä niin paljon, kirjoitin sen heti uudelleen erikoiskäsikirjoitukseksi. Keskustellessamme elokuvan ihmisten kanssa, erityisesti ohjaajan Anders Walterin kanssa, puhuimme elokuvan rikkovista tekijöistä. Koska voit tehdä asioita sarjakuvassa lukijan ja sarjakuvakirjan välisen suhteen perusteella - mitä tuot omalla mielikuvituksellasi ja mitä tapahtuu paneelien ja kaiken muun välillä tavaraa. Tällainen katoaa, kun katsot elokuvaa, jonka et voi hallita vauhtia ja tiettyjä asioita, jotka olivat kirjassa vaikuttaisi kertomukseen tavalla, joka murtaisi tämän kysymyksen siitä, mitä Barbara kokee todellisena vai onko hänessä mieli? Tämä kysymys, joka mielestäni kantaa suurimman osan elokuvasta, koska se on kaikki hänen näkökulmastaan. Joten oli kyse siitä, että käytiin läpi ja kirsikoitiin se, mikä toimii elokuville, ja korvattiin sitten ne muut kohtaukset, koska niillä oli arvoa ilmaista asioita, joita emme haluaisi hänen sanovan ääneen ja [olla] nenän päällä, mutta ilmaista emotionaalista tilaa ja löytää asioita, jotka toimisivat elokuva. Se oli siis suurin haaste.

SR: Joo, aioin kysyä suurimmasta haasteesta. Mutta oliko graafisesta romaanista jotain sellaista, jonka jouduit jättämään pois, jos olisit särkynyt jättämään pois?

JK: Siellä on muutamia kohtauksia, kyllä, jotkut niistä leikattiin, kuten sanoin, joten he eivät rikkoneet elokuvaa. On olemassa muutamia kuvia, jotka näyttävät näyttävän tähdellisiltä elokuvissa, kuten Barbaran kirjassa on kuva haarniskassa, joka olisi ollut todella hienoa nähdä lihaksi. Ja hänen johdanto sarjakuvaan on urapäivän kohtaus, kuten tiedettiin, joka meillä oli käsikirjoituksessa pitkään. Se lopetti leikkaamisen ajan. Joistakin niistä rakkaista on aina vaikea luopua, mutta sinun on varmistettava, että elokuva voidaan tehdä ja tehdä kunnolla.

SR: Mikä oli yksi rivi tai kohtaus tai visuaalinen graafinen romaani, jonka olit vankkumaton, elokuvassa?

JK: Se on hauska, se on elokuvan viimeinen rivi. Viimeinen rivi, joka oli yksi harvoista asioista, joita Anders ja minä vähän lyömme, ja minä vain tunsin että se oli - vaikka on väitettävä, että se on eräänlainen nenässä jotain Barbaran sanoa. Kokemukseni ihmisten tapaamisesta ja heidän kanssaan puhumisesta ajan mittaan graafisen romaanin avulla, se on minulle eniten lainattu linja. Se on linja, jota ihmiset kantavat mukanaan. Joten taistelin kovasti säilyttääkseni tämän linjan elokuvassa ja se pysyi. Joten todella oli yksi. Hassua, kukaan ei ole kysynyt tuota kysymystä.

SR: Tiedän siis, että kirja ilmestyi jo muutama vuosi sitten ja se on kerännyt omistautuneen fanin. Tunsitko koskaan olevasi faneille enemmän kuin varsinaista lähdemateriaalia vai et, koska olit itse niin kiintynyt alkuperäiseen lähdemateriaaliin?

JK: Joo, luulen, että sanoit sen juuri. Olen suurin fani. Tämä kaikki tulee omasta sisustani ja vaikka uskonkin - siellä on lainaus, jonka mukaan yleisö on lopullinen yhteistyökumppani. Joten olipa kyseessä lukija tai elokuvan katsoja, he saavat omistuksensa asiasta, fanit ja ihmiset, jotka todella rakastavat sitä. Minulla on tatuointi, I Kill Giants -tatuointi, en ollut ensimmäinen henkilö, joka sai I Kill Giants -tatuoinnin. Fanit voittivat minut siihen, mikä oli mieleenpainuva kokemus. Mutta olen tietoinen, koska olen niitä ja mistä pidän missä tahansa - olipa kyse sitten lukemastani kirjasta tai kirjoittamastani projektista - tiedän itse kuinka Joustava asia voi olla ennen kuin se ei tunnu asialta, johon rakastuit, koska olen kaikenlaisten genrejen ja kaikenlaisten fani. tavaraa. Joten kun näen jotain käännettyä, laitan päähäni fanihatun ja käsikirjoittajan hatun. Joten kyllä, olen varmasti tietoinen siitä, ja toivon, että ihmiset, jotka ovat lukeneet kirjan, saavat saman... He tietävät tarinan ja näkevät vain hieman erilaisen version, joka on todella vahva kumppani sille. Uskon, että se toivottavasti parantaa heidän kokemustaan ​​sarjakuvasta, koska se todella kunnioittaa sitä. Niin suuri osa dialogista ja niin monet kohtaukset ovat suoraan kirjasta. Ja kaikki tekivät niin hyvää työtä, Madison on vain - hän On Barbara, hän on uskomaton. Sydney [Wade] näyttää siltä, ​​että Ken olisi piirtänyt hänet, se on vain naurettavaa. Ja Zoe [Saldana] ja Imogen [Poots], kaikki tekivät niin uskomatonta työtä - Rory [Jackson], kaikki ovat mahtavia. Uskon, että fanit ovat onnellisia.

SR: Kyllä, minuun vaikutti se, kuinka lähelle lähdemateriaalia elokuva jäi kiinni, ja olen varma, että osa siitä johtuu siitä, että olit käsikirjoittajana sen lisäksi, että olit käsikirjoittaja. Mutta olen utelias, koska luin kirjan ennen kuin näin elokuvan, ja uskon, että monet ihmiset todennäköisesti kokevat sen. Mutta tämän tarinan voi kokea vain kerran. Joten olen varma, että sinulla on puolueellinen mielipide, mutta haluaisitko ihmisten lukevan kirjan ensin tai näkevän elokuvan ensin, koska voit kokea tämän tarinan ensimmäistä kertaa vain kerran.

JK: Aivan. Tämä on siis erinomainen kysymys. Ihmiset, jotka tunnen ja jotka, kuten sinäkin, ovat lukeneet kirjan, saavat silti paljon irti elokuvasta. En ole vielä tavannut ketään, joka olisi sanonut: "No, en voinut nauttia elokuvasta, koska tiesin jo tarinan." Joten otan täysin typerän vastauksen ja sanon: Kumpi tahansa on OK. Luulen, että voit nähdä elokuvan ja etsiä kirjan ja nähdä, mikä oli erilaista, koska kirjassa, kuten sanoin, on nämä elementit, joista pääset eroon graafisessa romaanissa ja jotka ovat eri tavalla taiteellisia, jotka ovat todella hauskoja tutkia. Ja Barbara on hieman suolaisempi kirjassa, mikä on tavallaan siistiä. Ja silti elokuva on samalla niin sisäelinten tunnepitoinen jännitysmatka, että mielestäni se on aika ainutlaatuinen ihmisille, varsinkin elokuvien kanssa, joita olemme tottuneet saamaan. Se on sarjakuvasovitus, joka ei ole suuri supersankarikirja. Joten se on sellainen jännitys sinänsä.

SR: Sinulla on siis pitkä ura sarjakuvien parissa ja televisiossa, ja mietin vain, voisitko kirjoita toinen live-action-elokuva, joka perustuu sarjakuvaan tai hahmoon, jonka parissa olet aiemmin työskennellyt, mitä se tekisi olla?

JK: Olen hyvä vain yksi, koska rakastat kaikkia näitä asioita yhtä paljon. Mutta haluaisin mukauttaa Four Eyesin. Se on toinen tarina nuoren päähenkilön kanssa. Rakastan tarinoita, jotka ovat kypsiä tarinoita lasten päähenkilöiden kanssa. Osittain kumppanini Man of Actionissa [Entertainment] kertovat sinulle, että tämä johtuu siitä, että olen ilkeä ja tykkään kiduttaa hahmojani ja olen kamala ihminen. Mutta Four Eyes, rakastan vain sitä maailmaa, rakastan lohikäärmeitä - tiedätkö, lohikäärmeet Brooklynissa suuressa lamassa on aivan hullua. Ja nähdä tämän 10-vuotiaan yrittävän navigoida tuossa maailmassa, se on minulle todella jännittävä tarina. Joten siihen olisi todella hauska mukautua.

SR: Kyllä, haluaisin nähdä sen elokuvan.

JK: Minun on saatava sarjakuva valmiiksi ensin, mutta kyllä, minäkin haluaisin nähdä sen elokuvan.

Seuraava: Screen Rantin I Kill Giants -arvostelu