Neil Gaimanin Sandman: 10 kaikkien aikojen parasta sarjakuvaa

Sitä on aika mahdoton määritellä Sandmanmaailmankaikkeus: se on monipuolinen, universaali ja ajaton. Osittain tästä syystä tämä Neil Gaiman -sarjakuva on ollut niin haluttu lähdemateriaalina näyttösovituksiin. Huolimatta siitä, että Gaiman on luokiteltu siisteiksi, erillisiksi osiksi, hän näkee paljon vaivaa saadakseen jokaisen tarinan toimimaan erillisenä luettavana ja oikeuttamaan esittelemänsä valtavan hahmoluettelon.

Antologian tyylinen Sandman volyymit, esim Peli sinustaesimerkiksi ovat ansainneet parempia arvosteluja, lähinnä siksi, että Gaiman on loistava tarinankertoja, eikä anna lukijoiden huomion kääntyä. Mutta parasta Sandman Ongelmat ovat sellaisia, jotka eivät tee liian kovaa työtä synkronisoidakseen yleisen teeman kanssa, vaan kehittyvät itsenäisiksi tarinoiksi, koska Sandmanin näkökulmat ovat monitahoisia ja mukautuvia.

10 Unelma tuhannesta kissasta – numero 18

Tämän tarinan lähtökohdassa ei ole mitään uraauurtavaa, mutta tuttuus auttaa lukijoita yhdistämään sen näkökulman. Tämä Sandman numero on yksi mukautuvimpia Neil Gaimanin tarinoita.

Ajatusta kissojen hallitsemisesta ihmisiä on tutkittu eri medioissa, usein mytologian tai kansanperinteen tukemana. Mutta Gaimanin tarina luo yksinkertaisen, mutta omituisen maailman, jossa kissat ymmärtävät omat voimansa ja haaveilevat anastavansa ihmiset yliherroiksi. Huolimatta antropomorfisesta kulmasta idea yhdistyy saumattomasti Sandman universumin teemoja ja itse asiassa vain vahvistaa sen mytologiaa.

9 Ramadan – numero 50

"Ramadan" on uskomattoman autenttinen lähdemateriaalilleen ja tämä näkökohta heijastuu sarjakuvassa kirjaimia, kerrontaa ja järjestelyä, joka on suunniteltu tuomaan esiin Abbasidin taiteellisen olemuksen Kalifaatti. Dream tapaa Harun al Raschidin, Bagdadin kalifin, joka ilmestyy sisään 1001 yötä ja tekee melko oudon sopimuksen myydäkseen ihmeellisen kaupunkinsa, jotta sen taika ei koskaan katoa.

Tarinan loppu yrittää yhdistää myyttisen tarinan Bagdadin todellisuuteen ja luo onnistuneesti yhteyden Irakin pääkaupungin menneisyys ja nykyisyys, joka koki erityisen myrskyisän ajanjakson 80-luvun lopulla, kun sarjakuva oli julkaistu.

8 Julkisivu – numero 20

Muistella a DC-sankari varten Sandman oli nerokas liike Gaimanilta koska se antoi hänelle mahdollisuuden joskus koskettaa DC-pääuniversumia. Sarjakuva keskittyy DC: n Element Girliin ja Dream Kingin sisko Death päättää vierailla unohdetun supersankarin luona.

Sarjakuva on mukaansatempaava alusta loppuun, siinä on ainutlaatuinen painopiste ja silti se pystyy sanomaan melko paljon. Ystävätön Element Girl on kyllästynyt ainutlaatuisuuteensa ja inhoaa fyysistä ulkonäköään. Hän haluaa lopettaa elämänsä, mutta ei voi kuolla. Sarjakuvassa mennään myyttisten tai yliluonnollisten elementtien ulkopuolelle tutkimaan eristyneisyyttä ja ajatusta ihmisten sukulaisuudesta, ja sillä on yllättävän toiveikas loppu.

7 24 Hours Diner - Numero 6

Tämä tarina tuo DC: n surullisen kuuluisan Arkham Asylumin tarinaan paenneena psykiatrinen potilaana Dreamstonen kanssa, joka tekee tuhoa paikallisessa ruokalassa. Tarinassa on varsin vähän monimutkaisuutta, ja äkilliset narratiiviset hyppyt palvelevat sarjakuvan tarkoitusta saamalla lukijat pohtimaan epätavallisia mahdollisuuksia.

Mutta parasta sarjakuvassa on ehdottomasti hallitun kauhun tunne. Tarina kiusoittelee myös tiettyjä teemoja ja ideoita, jotka ankkuroivat sarjan. "Jos jatkat tarinaa tarpeeksi kauan, se päättyy kuolemaan", tarjoilija/kirjailija Bette sanoo, ja tämä teema on melko keskeinen TheSandmantarinan, koska lopulta Morpheus kuolee.

6 Calliope – numero 17

The SandmanHänen kantansa moraaliin tekee siitä ratkaisevan tärkeän Neil Gaimanin luettavan. Sarjakuvasarjassa ei saarnata etiikkaa tai edes tehdä päätöksiä lukijoidensa puolesta, mutta rikoksen kohteena olevan ja rikoksentekijän välinen raja erotetaan selvästi. Sisään Calliope, yksi Homerin yhdeksästä muusasta joutuu pahoinpitelyn kohteeksi ja vangitsee itsekäs kirjailija, joka kärsii kirjailijan esteestä. Kuten moni Sandman tarinoita, tarina tuo esiin todella monimutkaisia ​​tunteita, jotka saavat lukijat kyseenalaistamaan omia näkökulmiaan.

Gaiman suunnittelee usein äärimmäisiä hahmoja, jotka todella auttavat häntä tutkimaan ihmisen käyttäytymisen hienovaraisempia selittämättömiä vivahteita. Richard Madocin hahmo on muotoiltu kunnianhimon allegoriaksi ja Gaiman tekee hienoa työtä peilin pitäminen ihmisen psyykessä sen sijaan, että selittäisit mitä ajatella tai ketä pitää vastuussa.

5 Keräilijät – Numero 14

The Sandman sarjakuvat siirtyvät pääjutun (seuraavan Dreamin) ja useiden sivutarinoiden välillä. Mutta useimmat tarinat on suunniteltu itsenäisiksi kertomuksiksi, jotka sopivat lukijoille, joiden on vaikea seurata toisiinsa liittyvää kehitystä.

Tämä kysymys on osa Nukkekoti volyymi, mutta toimii todella hyvin itsenäisenä kauhusarjakuvana. Se seuraa sarjamurhaajakonventtia hotellissa, ja vaikka lukijat eivät olisikaan täysin tietoisia Dreamin historiasta tai hänen kriisistään, he voivat osallistua tarinaan. Sarjakuvassa on yhtymäkohtia Frankensteinin hirviöön ja se sisältää käsitteet luomisesta ja luomattomuudesta, ja se myös valaisee Dreamin odotuksia kuolevaisten maailmasta.

4 Season Of Mists - Numero 22

The Sumujen kausi, osana on paljon saumattomampi kuin muut osat, ja monella tapaa se auttaa lukijoita uppoutumaan pääjuttuon: Morpheuksen tarinaan ja yliluonnolliseen maailmaan. Numerossa 22 Morpheus valmistautuu menemään helvettiin antaakseen anteeksi entiselle rakastajalleen Nadalle, jonka hän oli karkottanut helvettiin. Se on yksi koko sarjan dramaattisimmista tarinoista, mutta tarjoaa katsauksen Morpheuksen kidutettuun psyykeen.

Tästä volyymistä vuoropuhelut ja monologit alkavat kuulostaa paljon koskettavammalta, materiaalin ylevyyteen sopeutuneemmalta ja myös hillitymmältä. Esimerkiksi Morpheuksen viimeiset rivit ennen helvettiin lähtöä ovat eräitä parhaista puheista TheSandman.

3 Cluracanin tarina - Numero 52

Osasta 8 eteenpäin se toimii kehyskertomuksena, ja se on suurimmaksi osaksi toiminut suosio sarjaa, koska siinä on niin paljon tilaa dialogille, teemoille, hahmoille ja liikkeelle maailmoja. Sarjakuvasta tulee siis hassumpi, monipuolisempi ja lukijat voivat itse asiassa poimia ja valita yhden numeron novelleja, jotka vetoavat heihin menettämättä itse asiassa paljon.

Tässä fantasiaseikkailunumerossa on joitain parhaista kuvista, ja se ottaa älykkäitä harppauksia kerronnassa. Huolimatta siitä, että dialogit ovat pidempiä kuin useimmat aiheet, ne ovat melko tarkkoja, mikä pitää kerronnan kiinnostavana.

2 Kultainen poika - Numero 54

Gaimanin kyky luoda vaihtoehtoisia todellisuuksia on palvellut häntä hyvin The Sandman, varsinkin koska hän voi tasapainottaa useita ulottuvuuksia pitäen samalla uskollisena kunkin maailman olemukseen. Tämä tarina on osa Maailmanloppu volyymi ja Gaimanin henkilökohtainen lähestymistapa Amerikan politiikkaan paistaa tässä läpi.

Gaiman on myöntänyt Viserrys että tämä tarina saa hänet edelleen kaipaamaan, ja jotkut lukijat saattavat kokea tarinan kommentiksi ihmisyydestä, joka on kerrottu Amerikan kriisin kautta. Lähtökohta Kultainen Poika on varsin mielikuvituksellinen ja jopa outo, mutta sen viesti on vesitiivis, ja se, että Gaiman itse asiassa esittelee vaihtoehtoisen todellisuuden ja tekee siitä niin mukaansatempaavan, tekee sarjakuvasta valtavan menestyksen.

1 Slaughter On Fifth Avenue - Numero 32

Peli sinusta on ehkä liikuttavin ja herkin Sandman volyymi ja sarjan ensimmäinen numero on helposti tehokkain. Sen kaari, vaikkakin suhteellisen vähemmän merkittävä meta-juonessa The Sandman, pystyy tarjoamaan paljon selvyyttä tarkoituksesta The Sandman universumi.

Gaimanin esitys tärkeimmistä transsukupuolisista henkilöistä nimeltä Wanda sai laajaa kiitosta, ja Wanda on myös ehkä yksi lihallisimmista hahmoista koko universumissa. Vaikka kertomus on ankkuroitu fantasia-ajatukseen, Gaiman yrittää jatkuvasti ylläpitää todellisia taisteluita. Hyvä esimerkki on kohtaus, jossa naishahmo saa olonsa epätoivotuksi sarjakuvakaupassa, viittaus myrkylliseen nörttikulttuuriin. Myös ensimmäisen numeron lopetus on varsin upea, sillä se onnistuu paljastamaan melkoisen vähän vain muutamassa paneelissa ja vihjaa Gaimanin lähestymistapaan naisvihaan.

Seuraava9 parasta suhdetta Batman Comicsissa, rankattu

Kirjailijasta