Vox Story Fibroid Recovery Show -sarjakuvat eivät lopu supersankareihin
Äskettäin julkaistu verkkosarjakuva, joka kertoo naisen toipumisesta kohdun fibroidista Vox, on toiminut arvokkaana muistutuksena siitä, että sarjakuvien ei aina tarvitse keskittyä supersankareihin. Vaikka suurin osa sarjakuvista sisältää mm Lepakkomies tai Hämähäkkimies Pahuuden voimia tai muita yleismaailmallisia uhkia yritetään torjua, ja siellä on paljon kertomisen arvoisia tarinoita tavallisesta elämästä. Sarjakuvat ovat lisäksi ainutlaatuisella paikalla tarinankerrontavälineenä, sillä ne tarjoavat uutta tietoa ja näkökulmaa helposti sulavalla tavalla.
Tuore sarjakuva, ilmestyy Vox ja julkaistu osana KohokohtaToipumista koskeva ongelma on tarjonnut sisäpiirin kertojan matkaan alkuoireiden havaitsemisesta diagnoosiin ja kirurgiseen poistoon. Tämä tarjoaa erilaisen näkökulman kuin tunnettujen kuvitteellisten hahmojen kamppaileminen sairauksien, kuten Tony Starkin alkoholismin, Foggy Nelsonin syöpädiagnoosin tai Peter Parkerin mielenterveysongelmat. Käsittelemällä sitä, millaista on kehittää huolestuttava sairaus pandemian aikana, jota kaikki yhdessä kestävät, tuntuu, että tämä voi tapahtua lukijalle tai jollekin hänen tutulleen. Suhteellisuuden lisäksi tämä sarjakuva osoittaa myös, kuinka saumattomasti uutta tietoa voidaan levittää. Kertoja esimerkiksi saa selville fibroidien ilmaantuvuuden ja sen, että useimmat niistä eivät aiheuta oireita. Tämä ei ole kertojan kokemus, sillä runsaat verenvuotojaksot tekevät hänet joskus toimintakyvyttömäksi.
Kirjoituksen ja taiteen yhdistelmän ansiosta Vox koominen "Parantuminen, saaga" Alanna Okunin ja Aude Whiten teos on ihanteellinen osoitus siitä, kuinka sarjakuvat voivat täyttää jokaisen paneelin rikkailla tunteilla ja merkityksellä. Jälleen, supersankaripohjaiset sarjakuvat eivät ole immuuneja herkille aiheille, koska on tarinoita, joissa Green Lantern ja Green Arrow kohtaavat huumeiden väärinkäytön, mutta siinä on kerrontavoimaa, kun arjen ihmiset osoittavat rohkeutta haavoittuvissa tilanteissa. Siksi sarjakuvat ovat loistava tapa kuvata henkilökohtaisia taisteluita, myös sellaisia, jotka eivät ole luonteeltaan kosmisia tai jotka eivät johdu supervoimista vihollisiksi, jotka vaihtavat lyöntejä. Historiallisesti monet sarjakuvat ovat poikenneet perinteisemmistä supersankareista, mikä paljastaa tämän median voiman välittää intiimiä, henkilökohtaisia tietoja lukijoille, ja jokainen paneeli toimii ikkunana hahmojen sisimpään ajatuksia.
Yhdessä hyvässä esimerkissä Peitot Craig Thompson on laaja tutkimus kirjailijan perheestä ja suhteista ja määrittää uudelleen, miten hän näkee kristillisen uskonsa. Omistamisen katarsisin sijaan Kapteeni Amerikka löi Adolf HitleriäArt Spiegelman käsittelee tätä painavaa aihetta jakamalla isänsä kokemuksia holokaustista selviytyneenä Maus, käyttämällä kissoja saksalaisina ja hiiriä juutalaisina. Yksi syy siihen, miksi sarjakuvat ovat niin taitavia käsittelemään vaikeita aiheita, on se, että ne tarjoavat samantyyppistä sisämonologia kuin kirjat voivat yhdistää sen visuaaliseen komponenttiin. Taidetta ja kerrontaa voidaan käyttää rajattomasti eri tavoilla ja päättää, mitä tehdä hienovaraiseksi tai avoimeksi.
Tämän luonteiset tarinat osoittavat, että sarjakuvat eivät ole vain supersankareiden myyntipiste. Sen sijaan, että tietäisi hahmoja kuten Jane Fosterille kehittyy syöpä, on yhtä arvokasta viestiä todellisessa maailmassa tapahtuvista epävarmuudesta, voitoista ja sydänsuruista. Sellaisenaan on paljon enemmän tutkittavia aiheita supersankarien ja roistojen ja kauniin ja tuskallisen tarinankerronnan ulkopuolella. Vox’s ”Healing, A Saga” osoittaa, että sarjakuvat sopivat tähän tehtävään.
Lähde: Vox
Miksi supersankarit käyttävät viitata (ja miksi he eivät enää käytä)